Lover's Leap & Lake Tahoe

Vale

Fribatourin jälkeen oli aika taas palata kiven äärelle. Sporttikiipeilyn sijaan päätettiin kuitenkin kiivetä trädiä ja boulderia. Osasyynä meikäläisen motivaation puute pulttien klippailuun, mikä alkaa olla miinuksen puolella tässä vaiheessa reissua. Sporttihan on mukavaa, leppoisaa ja nautin siinä erityisesti itseni haastamisesta. Tappavan tasaisen kunnon putoamisen seurauksena kovien sporttireittien yrkkääminen alkaa kuitenkin olla melko mahdotonta ja treenaaminen tien päällä on verrattain hankalampaa kuin gymillä (ja vaatisi myös ripauksen lisämotivaatiota). Itselle kovien reittien yrkkäily on ainakin se sporttikiipeilyn suola ja sokeri.

Asiaan. Kun kuulen sanat "Lover's Leap", mieleeni tulee aina legendaarinen video, jonka näin 90-luvun loppupuolella ollessani aloitteleva junnukiipeilijä. Tuo reittihän siis oli pakko käydä kopasemassa nyt kun näissä maisemissa oltiin. Köysien kanssa tosin. Aikaakin meni "hieman" enemmän kuin Danilla aikoinaan. Bear's Reach (5.7) ei greidillään kuulosta olevan juuri ylämäkikävelyä kummallisempaa, mutta tarjoaa kolme hienoa pitsiä ihan oikeaa kiipeilyä. Lover's Leapissä on useita helppoja sekä keskivaikeita, lähes pystysuoria 2-4 köydenpituuden reittejä. Kalliot ovat kävelyetäisyydellä leirintäalueelta (10 $ yö) ja alueen graniitti on erittäin kitkaista (hyvällä tavalla). Halkeamien lisäksi reiteilteä löytyy paljon fleikkejä sekä "dikejä", ulkonemia, jotka lisäävät feissille todella paljon hyviä jalka- ja käsiotteita. Träditteleämään pääsee siis myös vaikka ei olisi halkeamahirmu. Myös boulderointia on aivan campsaittien nurkilta. Jos Bears Reachillä on jonoa, voin suositella myös sen vierestä löytyvää maasta toppiin kallion leikkaavaa selkeää ja laadukasta 120 metristä halkeamaa, "The Line" (5.9). Kiipeilyiden jälkeen voi käydä joessa pesemässä pölyt pois.

"Surrealistic Pillar" havainnollistaa hyvin seinältä löytyviä "dikejä". Tarkka silmä löytää kuvasta kiipeilijän, joka on pilarin toisella köydenpituudella.

Bear's Reachin alku.

Meikä ottaa nokoset ennen vikaa köydenpituutta reitillä Bear's Reach.

Ja topissa. Meikäläisen wingspannillä pelätty "Bear's Reach Move" jäi lähestulkoon huomaamatta. Eipä Emelläkään siinä ollut mitään ongelmia.

Eme näyttää missä The Line seisoo.

Meikäläinen kakkostelee The Linen tokalla pitsillä.

Jänniä "dike"-muodostelmia löytyy myös leirintäalueen bouldereista.

Lover's Leapissä saatiin muistutus myös karhujen olemassaolosta. Toisena iltana olimme alkamassa kokkailemaan illallista, kun naapurileirin kaveri huutaa Emilialle, että karhu on juuri tulossa meidän saitille, perääntykää. Meillä oli siinä mukavasti "bear box" auki (Bear Box: lukittavata laatikko, jossa on säilytettävä kaikki ruoat ja karhuja houkuttelevat asiat aina siksi ajaksi kun leiri ei ole miehitetty) ja osa ruokailuvälineistä juuri pöydällä. Mustakarhu tallustelikin saitille huolimatta siitä, että paikalla oli paljon ihmisiä. Syynä oli koira, joka ajoi karhua edestakas leirintäaluetta haukkuen. Ko. koira myös ajoi karhun meidän saitilla 5 metrin korkeuteen puuhun. Näppärä kiipeilijä. Omistaja haki koiransa pois ja karhu tuli lopulta vartin päästä alas puusta ja lähti omille teilleen. Muistutus: hämärän tullen karhut ovat aktiivisimmillaan eikä niitä kannata paeta puuhun.

Leirintäpaikka. Bearbox vasemmalla. Mustakarhusta ei saatu kuvia, koska oli pimeää ja.. se oli musta.

Leapista jatkettiin kolmen kiipeilypäivän jälkeen matkaa Lake Tahoelle, jonka ympäristössä boulderoitiin kahtena päivänä, kiivettiin sporttia yhtenä ja nautittiin Donner Laken rannalla uinnista, oluista ja siidereistä. Tahoe on erittäin suosittu kohde myös retkeilijöille. Lomakauden ollessa loppupuolella porukkaakin oli sen mukaan - parkkipaikat tursuivat autoja.