Bishop ja Mammoth Lakes

Vale

Reissun viimeinen kiipeilyviikko vietettiin lähellä Bishopia ja Mammoth Lakesia. Tarkoituksena oli käydä katsastamassa muutama maailmankuulu alue, eikä niinkään kränkkäillä mitään hirmu kovaa. Eikä se näillä helteillä ja kunnolla olisi kyllä onnistunutkaan. Bishop nostattaa ainakin omassa mielessä ajatukset Buttermilksin alueen korkeista bouldereista. Buttermilksin graniittia onkin tullut nähtyä tahkottavan kiipeilyleffassa jos toisessa. Kun oltiin jo mestoilla, niin pitihän sitä muutaman boulderin verran käydä ottamassa turpaan parillta kiillottuneelta klassikolta. Kuten aiemmin maintsin, lämpötilat päiväsaikaan kohosivat reilusti yli kolmenkympin, joten otettiin reissun eka alppistartti ja herättiin jo aamukuudelta (alppikiipeilijät nauraa), jotta ehdittiin boulderoida viileässä 25-celciusasteessa ennen auringon paahdetta. Kiipeily aloteltiin hieman ennen kasia ja kengät lyötiin naulaan jossain yhdentoista aikoihin. Linjat olivat todella näyttäviä, mutta ainakin helpoimmissa pätkissä pääsi ihmettelemään kuinka kiillottuneeksi voi terävä ja isokiteinen graniitti muuttua. Niinjoo, yhdeksi rajoittavaksi tekijäksi tietysti muodostui meidän säälittävä määrä pädejä. Tai siis pädi. Buttermilksin kuuluisimmat linjat kun kohoavat usein yli kuuden metrin, välillä yli kymmenen.

Buttermilks ja sen kivikasat.

Lämppärit aamuauringossa.

Hänkkiä ja kahvaa.

Eme ultraklassikolla Iron Man (V4), ei noussut näillä voimilla.

Meikäläinen 2D:llä (V5).

Kuuman boulderointipäivän jälkeen kävimme Bishopissa kyselemässä suosituksia lähialueen viileämmistä kiipeilypaikoista. Kiipeilykaupan paikallisasiantuntija osoitti meille Pine Creek Canyonin, jossa on sporttia ja trädiä, yhden ja usean köydenpituuden reittejä. Kivi on hyvälaatuista graniittia ja reitit pääosin verttiä tai släbiä. Mikä parasta, alueella voi leiriytyä viileän joen äärellä ilmaiseksi. Pine Creekissä tulikin kiivettyä muutama erittäin hieno linja. Kesäkuumalla erinomainen paikka. 

Pine Creek Canyonin leirintäalue.

Eme lähettää erinomaisen linjan: Atomic Gecko (5.12b/c) Pine Creek Canyonissa.

Viimeisenä kuuluisana kohteena oli Owen's River Gorge, joka on noin sata metriä syvä rotko. Reittejä taitaa löytyä noin tuhat kappaletta. Kivi on vulkaanista ja melko liukasta jo ominaisesti, joten kuumalla säällä reitit voivat tuntua vaikeilta. Kesäaika ei ole täälläkään siisoni. Rotkossa on myös aktiivinen vesivoimala, jossa oli ilmeisesti jonkinlainen laajennus/kunnostustyö menossa. Puskutraktorien paukkeessa ei siis liiemmin tarvinut luonnonrauhasta nauttia. 

Rotkoon lähestytään päältä ränniä/kiviaskelmia pitkin. Takaspäin on tiedossa hyvä reisitreeni.

Klippitikku ja ORG..

Viimeistä aktiivista viikkoa täydentämään käytiin muutamalla helpolla vaelluksella. Ensimmäinen oli Mammoth Lakesilta lähtevä Mammoth Crest Trail, jossa noustaan järviltä Mammoth Mountainin harjanteelle ihailemaan maisemia molempiin suuntiin. Toinen päiväkävely tehtiin Tuolumne Meadowssilla Lambert Domen päälle, joka niinikään tarjosi hienoja 360-maisemia kupolin päältä. 

Lähtö on järveltä.

Puolivälissä Mammoth Crest Traililla.

Mammoth Crestillä.

Eme meditoi Lambert Domen päällä.

Mammothin alueelta muuten löytyy hienoja kuumia lähteitä, joissa voi käydä rentoutumassa aktiviteettien jälkeen. Suosittelen erityisesti menemään pimeän tultua, jolloin voi nautiskella samalla tuhansista tähdistä.

Kuumia lähteitä, joilla todennäköisesti harvemmin olet yksin.

Aamu.

Mammoth Lakesin alueelta löytyy myös paljon bouldereita korkeassa ilmanalassa. Eme Mad Max boulderilla.

Täältä ajelimme Yosemiten läpi ja lopulta San Franciscon vieressä sijaitsevaan Oaklandiin, jossa myimme auton jo kuukausi etukäteen sovitulle ostajalle ja majoituimme viimeiset neljä yötä ennen kotiinpaluuta. Tätä kirjoittaessa olemme jo lentokentällä. Mutta jos jaksoit lukea näitä jorinoita, niin tiedoksi, että vielä ainakin yksi yhteenvetokirjoitus reissusta tulee.