Wyoming, Wyoming

Vale

Tähänastiset kolmisen viikkoa Wyomingissa ovat olleet vähintäänkin odotusten mukaisia. Coloradon osavaltiosta poistuttuamme teimme kahden kiipeilypäivän mittaisen pikastopin Vedauwoon graniittilohkareiden pariin. Upea ympäristö, ilmainen leirintäalue ja halkeamat houkuttelevat väkeä kauempaakin. Paikka on tunnettu offarihalkeamistaan ja kivuliaista reiteistä. Kivi on paikoin todella kiteistä, ja toiset eivät halua koskea siihen pitkällä tikullakaan. Climbing-lehden "Not for Masochists Only"-artikkeli antaa hyvät vinkit paikkaan suuntaaville. Kiipeily muistutti kotosuomen Kustavia, mutta pakattuna kompaktimmalle alueelle. Lisäksi tarjolla on muutamia usean kp:n reittejä. Niin ja boulderointiakin löytyy, jos piippujen nuohoaminen alkaa kyllästyttää.

Ilmaisia leirintäpaikkoja on runsaasti.

Kiviröykkiöt ovat paikoin kuin taidetta.

Paikasta löytyy hyvää boulderointiakin. Eme tähyää toppikrimppejä The Classic -boulderilla.

Offarikiipeilyssä tyyli ennen kaikkea.

Toisen päivän kiipeilyiden jälkeen kuuntelimme radiosta lähialueiden kattavia tornado- ja raekuurovaroituksia. Päätimme samantien nostaa kytkintä. Muutama viikko aiemmin Vedauwoossa oli tullut parin tuuman rakeita ja parkkipaikalla olleet autot olivat kaikki saaneet vaurioita. Jatkoimme matkaamme Landeriin, alle 8000 asukkaan pikkukaupunkiin, jonka lähialueelta löytyy mm. kiipeilijöille tutut Wild Iris sekä Sinks Canyon. Landerin kylä toivottaakin matkaajat tervetulleiksi puistoon, jonne saa leiriytyä ilmaiseksi kolmeksi yöksi kerrallaan (vessat, juomavettä ja joki löytyy).

Teretulemast Landeriin.

Wild Iris on omiaan kesäajan kiipeilyyn. Dolomiittikiviseinämät ovat kauniiden maisemien ympäröimänä noin 2700 metrin korkeudessa, jossa ilma on kuivaa sekä viileää. Otteet ovat pääosin poketteja, jolloin kiipeilykään ei ole niin kitkariippuvaista. Jopa auringonpaisteessa sutiminen on ollut päivästä riippuen miellyttävää, kiitos tuulisen sään. Pilvisellä säällä taas lämpimänä pysyminen kiipeilyjen välissä on ollut jopa haastavaa. Nopeat, vuoriston takaa ilmaantuneet sadekuurot eivät ole olleet harvinaisia. Reitit onneksi kuivuvat kuitenkin alle tunnissa sadekuurojen jälkeen, joten kiipeilyjä on voinut jatkaa evästauon jälkeen. Wild Iriksen kiipeily tuntuu jakavan kiipeilijöiden mielipiteet kahtia. Toisten mielestä se on hirveätä roskaa: liian lyhyitä, liian voimallisia, epämukavaa, vaikeaa. Toisten mielestä se on upeaa ja mahtavaa, erilaista kuin muualla. Arvasit oikein, täysin samoista syistä. Itse kuulun jälkimmäiseen leiriin. Aina on kiva kiivetä erilaista tyyliä, oppia uutta ja ennenkaikkea oppia olemaan. Turpaan tulee mutta tulkoon. Euroopan paikkoihin verraten, sanoisin että tyyli on sekoitus Frankenjuraa sekä Gorges du Tarnia.

Kuva Ok Corallin (ilmaiselta) leirintäalueelta kohti vuoria.

Wild Iriksen Main Wall oikealla.

Random Jantteri nauttii sektorin Zorro poketeista.

Parkkis ja lähestymispolku.

Harvinaista mutta totta, kuva meikäläisestä kiipemässä. Sormi- ja voimatreenin tarjosi Rodeo Wave -sektorin klassikko: Cow Reggae (13b).
Kuva: Paul Morley