Colorado osa 1: Rifle Mountain Park

Vale

Aiempi Coloradon läpiajo idästä länteen, matkalla Utahiin, antoi jo pienen maistiaisen alueen tarjonnasta. Vajaat nelisen viikkoa kyseisessä osavaltiossa vain vahvisti mielikuvaa ulkoilmaihmisen leikkikentästä. Lukuisat luonnonpuistot ja ulkoilualueet tarjoavat retkeilijöille, maastopyöräilijöille, kalastajille, koskenlaskijoille, melojille, kiipeilijöille ja lukuisille muille ulkoilma-aktiiveille loppuelämäksi tekemistä. Vaikka oma aika menikin lähinnä kiipeilyn ja parin satunnaisen patikoinnin parissa, voin kuvitella, ettei muidenkaan lajien osalta ole juuri laadusta valittamista.

Välihuomautuksena ja matkavinkkinä: luonnonpuistoja löytyy (tähän astisen tiedon mukaan) neljää eri tasoa: National, State, City ja Local. Varma tieto löytyisi varmasti wikipediasta, mutta laiskuuttani en sitä nyt tarkista. National kattaa useita isoja luonnonpuistoja, kuten Rocky Mountain National Park (RNMP), Yellowstone, The Arches ja Yosemite. Vuosipassi maksaa 80$, ja sen voimalla voit ajaa autosi näihin parkkeihin ilman sakkouhkaa. Voi kuulostaa paljolta, mutta päiväpassi esimerkiksi The Archesiin (Utahissa) maksaa 25$ per auto. Eli jos meinaa viikon päivät lonnia National Parkeissa, niin ei muuta kuin vuosipassi plakkariin. Jos et jo hiffannut, niin National-tason luonnonpuistoja on ympäri Yhdysvaltoja. State Park Passit on osavaltiokohtaisia ja, yllätys, sillä pääsee vain kyseisen osavaltion State Park -puistoihin. Eikä vielä mitä, näiden lisäksi kaupungeilla saattaa olla omia City-parkkeja, joihin ei National tai State passit kelpaa. Joko särkee päätä? Sama tarina jatkuu "Local"-osastolla..

Ranch!

Palataanpas kuitenkin asiaan. Utahin hiekkakivihalkeamien jälkeen matka suuntautui Rifle Mountain Parkkiin. Kyseessä on Riflen kaupungin omistama City Park, jonne päiväpassi maksaa 5$ tai vuosipassi 50$. Kanjonin toisesta päädystä löytyy leirintäpaikkoja 10$ per yö ja yhdelle paikalle saa mennä kahdella autolla (noin pääasiassa). Rifle on yksi tunnetuimmista ja suurimmista (ainakin reittitiheydeltään) kalkkikivisporttikiipeilypaikoista jenkeissä. Kanjonin kalkkikivikiipeily tunnetaan omituisista, ei-niin suoraviivaisesti kiipeävistä, reiteistä joiden otteet osoittava usein (heikkojen mukaan) aivan vääriin suuntiin: sivuille tai alaspäin. Monesta reitistä löytyy tästä johtuen mitä omituisimpia polvijammikikkoja, joita ilman reitit tuntuvat greidilleen tolkuttoman vaikeilta tai eteneminen on lähes mahdotonta. Usealle sektorille lähestyminen on auton oven avaamisen ja retkituolin esilleoton jälkeen tehty. Pahimmillaan saatat joutua sitomaan kengännauhat ja pakkaamaan repun 5 min lähestymistä varten - tämäkin usein vain silloin jos et omista flipfloppeja ja sektorin parkkipaikka olikin jo täynnä. Kanjonin seinämät osoittavat itään ja länteen, joten aamu- ja iltavarjoa on mukavasti tarjolla. Lounastaa voi mukavasti joen varrella olevilla piknik-pöydillä. Ai että on elämä tehty helpoksi.

Kiipeilijä Project Wall-sektorilla

Meinaan niin helpoksi, että usealla reitillä roikkuu kiinteät jatkot, tai Perma-drawit. Kun seinä on ammuttu täyteen vaijeri-biiinereitä, niin näyttäähän se kamalalta. Tämä alentaa toki kynnystä lähteä kokeilemaan itselleen haastavia reittejä, mutta silti rajoittaisin kiinteät jatkot vain hankalasti putsattaviin reitteihin tai yksittäisiin putsausjatkoihin. Kiinteillä jatkoilla varustetut reitit ovat myös syystä tai toisesta monesti aivan saippuaa, lue: lasia, lue: usein paskaa kiivettävää (jos ei vielä aivan, niin kymmenen vuoden kuluttua). Unohtui mainita, että kiinteitä jatkoja löytyy jo 5.11-tason reiteiltä. "Lämmitellessäni" ensimmäisellä reitilläni Riflessä lipsautin jalan ennen ekaa klippiä ja käden ennen seuraavaa. Kesäviikonloppuisin paikka on ammuttu täyteen kiipeilijöitä, eikä vapaita reittejä tai leirintäpaikkoja meinaa löytyä.

Katsomo

Kaikesta huolimatta nautin itse kovasti Riflen kiipeilystä, mikään reitti ei ole itsestäänselvää kauhomista, vaan vaatii koko ajan ongelmanratkontaa ja out-of-the-box ajattelua. Osa reiteistä on aikuisten oikeasti ihan hirveää saippuaa, mutta siitä huolimatta ne olivat pääasiassa kiipeilyllisesti hyviä. Ensimmäistä kertaa tänne tullessa kannattaa nakata oma iso EGO kauas järveen jatimatikin kaveriksi ja tyytyä opettelemaan uusia asioita. Viikon-kahden jälkeen kiipeily alkaakin yllättäen sujua (ainakin hieman paremmin :). Viikon boulderoinnit tmv voimatreenit eivät olisi olleet pahitteeksi ennen Rifleen tulemista, mutta jäi tällä kertaa tekemättä.

Muutama mieleen jäänyt reitti, joita voi suositella syystä tai toisesta:

80 Feet of Meat, Meat Wall, 5.11c.

Melko pysty reitti hyvillä otteilla ja hienoilla muuveilla. Reitti on aivan lasittunut, ja ainoa syy kiivetä tämä pois heti alkuun on se, että tämän jälkeen mikään ei tunnu enää pahasti kiillottuneelta. Joskus klassikko, nyt aiheuttaa varmasti ärräpäitä kiivetessä.

Genesis, The Sancturay, 5.12a.

Pitkä reitti tarjoaa jokaiselle jotakin, ja varmasti jokaiselle jonkin epämiellyttävän muuvin. On släbiä, hänkkiä, manttelia, pieni katto ja ilmava arete. Hieno!

Ricochet, Winchester Cave, 5.12a.

Jos polvijammikikkailut ja siderit kyllästyttää, kannattaa käydä kiipeämässä tämä ei-riflemäinen pitkä ja pysty reitti. Tekninen ja krimppaava. Ja pitkä!

Hang 'em High, Project Wall, 5.12c.

Parikytmetrinen, jatkuva, mutta ei koskaan liian epätoivoinen rutistus. Melko pysty, ja hyvällä jalkatekniikalla pääsee pitkälle. Varaudu kuitenkin jonottelemaan.

Pump-o-Rama, The Arsenal, 5.13a.

Arsenalin keskeisin linja ja yllättäen samalla helpoimmasta päästä tällä sektorilla. Jyrkkyyttä on rutkasti ja tätä kiivetessä pääsee nauttimaan kattokiipeilystä isoilla otteilla. Suosittelen vähintään yhtä kneepadia, tai reitti tuntuu varmasti huomattavasti vaikeammalta (kokemuksen äänellä..).

Squeel to Stihl, Bauhaus, 5.13b.

30 metrinen yhdistelmä nappaa Der Squeelin ja Der Stihlin parhaat palat. Reitti alkaa hänkkipaukuttelulla lipanylitykseen puolivälin tienoilla. Tästä kulma loivenee lähes pystyksi viimeiselle 15 metrille, jotka tarjoavat vielä hieman teknistä hintsuilua sekä erittäin nautinnollista kiipeilyä. Kneepadit jalkaan.