Tien päälle

Vale

Kirjoitan tätä Alabamasta, eli siis osavaltiosta, joka yltää aina Meksikonlahdelle asti. Viimeisen viikon aikana olemme ostaneet reissupakun, ajaneet Illinoisin osavaltiosta Indianan, Kentuckyn ja Tennesseen kautta Fort Payneen, Alabaman pohjoisosaan. Matkan varrella on myös hieman päästy kiipeämäänkin vesisateiden välissä. Palataan kuitenkin hetkeksi vielä Chicagoon.

Vinkki lukijalle, Chicago ei ole paras paikka ostaa reissupakua. Lennä länsirannikolle mikäli reissusuunnitelmasi joustaa. Meidän ei joustanut. 

Reissupaku ostettiin siis Chicagosta. Olimme varanneet aikaa pakun etsimiseen neljä päivää ja viidennen päivä sängyn ja säilytystilan rakentelua varten. Useampia "korotettuja" pakuja tuli koeajettua, mutta kaikissa näistä oli jotakin mystisiä vikoja tai erittäin hämärä huoltohistoria tai sen puute. Autojen koeajojen aikana tuli opittua jotain muutakin kuin se, ettei jenkkialustat pysy kaarteissa mukana. Kukaan ei täytä autojen huoltovihkoja, eikä kukaan osannut kertoa mitään autojen historiasta. Ei niin käytettyjen autojen myyjät kuin yksityisetkään. Muutamalta yksityiseltä myyjältä kyselin öljyjenvaihtoväleistä, jarruhuolloista ja jakopäärempoista. "I can't really remember. I just take it to my good ol' mechanic buddy when needed". Niinpä niin. Kaikilla tuntui olevan good-old-buddy tai serkun kaima joka on pitänyt autoa kuin kukkaa kämmenellä. Mutta samanlaistahan tämä on Suomessakin käytettyä autoa ostaessa. Paitsi usein huoltokirjassa on vähintäänkin serkun kaiman autoliikkeen leimat lyöty huoltovihkoon. Autoliikkeistä sai sentään melko kattavan huoltohistoriaraportin CARFAX-nimiseltä kaupalliselta toimijalta. CARFAX kerää yhteen tietoja mm. autojen huolto- ja kolarihistoriasta melko kattavasti koko Yhdysvaltojen alueelta. Mikään raamattu tämäkään raportti ei ole, mutta antaa jotain osviittaa.

Puolikorkea, vähän ajettu, pikkuvikainen Dieselhirmu. Ei jatkoon.

Kun kolmantena päivänä ei vieläkään oltu löydetty kriteereihin (ja budjettiin) sopivaa menopeliä, alkoi ilmassa olla lievää ostopainetta. Airbnb-majoitusta oli enää kaksi yötä buukattuna, ja vuokra-auto täytyisi palauttaa jo seuraavana päivänä.  Oli aika laittaa ostohousut jalkaan. Täytyi kuitenkin madaltaa vaatimuksia mm. sisäkorkeudessa. Perjantaina täytyi palauttaa siis vuokra-auto lentokentälle 17:30. Samana aamuna kurvasimme autoliikkeen pihaan, josta olimme aiemmin koeajaneet pikaisesti vuoden 2002 Ford E-150 henkilönkuljetukseen käytettyä pakettiautoa. Koeajo oli tehty periaatteella "vertailukohtaa muihin". Eli ei mitenkään perusteellisesti, niin kuin itselläni on yleensä tapana. Perstuntuma oli kuitenkin silloin ollut hyvä, eikä mittarissakaan ollut vielä ihan mahdoton määrä maileja (noin 100k). Paku käytettiin vielä mekaanikolla tarkastettavana ennen ostotarjouksen tekemistä. Kaupat tehtiin noin klo 14 ja noin tunnin puhelun jälkeen vakuutusyhtiön kanssa päästiin ajamaan liikkeestä uuden pakun kanssa pihalle.

Kauppojen hierontaa ja paperisota.

Lukijalle toinen vinkki: hanki paikallinen liittymä mikäli kuvittelet puhuvasi edes 10 minuuttia kuukauden aikana. Suomalaisten liittymien minuuttitaksat on pari euroa minuutilta. 

Saimme jatkettua majoitustamme yhdellä yöllä, joten aikaa pakun rakenteluun oli ruhtinaalliset puolitoistapäivää. Kaarsimme Home Depotin pihaan (paikallinen Bauhaus) klo 17 aikoihin pikalounaan jälkeen. Kävimme katsomassa vaneritarjonnan sekä ostimme mittanauhan. Palasimme takaisin parkkikselle, jossa otimme takatilan mitat ja teimme pikaisen suunnitelman sängystä ja sen alle jäävästä säilytystilasta. Nämä olisi pakko olla valmiina ennen majoituksesta lähtöä.

Kynä, paperia ja mittanauha

Piirustusten kanssa kiisimme takaisin vaneriosastolle. Levitimme levyt lattialle ja piirsimme sahauslinjat. Home Depot tekee ei-mittatarkkoja sahauksia 50 snt / kpl. Tarkkuus on näihin hommiin kuitenkin aivan riittävä. Illan päätteeksi haettiin vielä muovimatto, joka on paljon helpompi pitää puhtaana reissun ajan kuin vakiona pakusta löytynyt karvamatto.

Sahauspalvelu

Palapeli odottaa kasaajaa

Seuraava aamupäivä alkoi sateisena, pakun rakentelu pihalla ei olisi onnistunut. Onneksemme Airbnb-majoituksen isäntä tarjosi autotalliaan ja sähkötyökalujaan meidän käyttöön. Mahtavaa! Klo 14 lattia oli asennettu ja runkorakennelma oli valmiina autossa. Vielä tarvittiin patja, tyynyt, vuodevaatteet, astiat, retkikeitin, pöytä, tuolit, säilytyslaatikot ja monta muuta satunnaista härpäkettä. Keikka IKEAan ja Sport Academiciin (paikallinen Decathlon?) niin välttämättömyystarvikkeet alkoi olla kasassa. Klo 21 kaikki oli paikoillaan ja valmiina lähtöön seuraavaa aamua varten. Matkan aikana viritellään sitten lisää.

IKEA on paras paikka viettää lauantai-iltaa

Rungon sovittelua

Ennen

Jälkeen

Sänky, säilytyslaatikot ja lattia

Autobudjettihan meillä oli jotain kymppitonnin luokkaa. Kun järkevää ehdokasta budjetin yläpäästä ei kuitenkaan löytynyt, päätettiin ostaa hieman halvempi. Tai siis paljon halvempi. Auto rullattiin pois liikkeestä kolmella tonnilla plus verot. Jäipä siten budjettia tulevia korjauksia varten. Noin sadan mailin ajelun jälkeen syttyikin tuo autoihmisille tuttu MIL-valo. Eli moottorin vikavalo. Paikallinen Motonet, eli Auto Zone lukee onneksi vikakoodit ilmaiseksi. Vikakoodi, moottorin lämpötila ja muu oireettomuus viittasi jumittuneeseen termostaattiin. No, uusi termari kympillä matkaan ja lisäksi vikakoodinlukija. Eiköhän tästä romusta vielä muitakin vikoja saada esille. Termari saatiin vaihdatettua eikä ylimääräisiä valoja ole toistaiseksi syttynyt.

Tulipas pitkä teksti. Oli tarkoitus kirjoittaa hieman kiipeilystäkin, mutta jätetään se ensi kertaan. Juonipaljastuksena voin mainita kuitenkin, että vettä on satanut joka päivä siitä asti kun lähdettiin. Niin ja Kentuckyn Red River Gorgessa oli jatkuvien sateiden lisäksi pirun kylmä. Tästä johtuen ajoimme ensin Chattanoogaan, Tenneseehen muutamaksi päiväksi ja sieltä vieläkin etelämpään, Alabamaan. Katsotaan suosisiko sää ensi viikolla. 

Leiriytymistä Chattanoogassa.