Lunta ja hellettä

Vale

Nostettiin Alabamasta kytkintä yr.no:n, tuttavallisemmin "Ykän", hyvien sääennusteiden turvin ja suunnattiin takaisin Kentuckyn hiekkakiviparatiisiin, Rain River Gorgeen. Vai oliko se Red? Edellisten kahden viikon aikana onkin saatu nauttia +28-asteen helleaallosta, pakkasöistä, lumisateista ja parin päivän kestoisista rankkasateista. Melko vaihtelevaa ja pakuasukkaalle ei välttämättä mieluisimpia olosuhteita. Palella ei ole öisin kuitenkaan tarvinnut, kiitos untuvamakuupussien. Hieman on sääliksi käynyt teltassa nukkuvia nurmikentän muuttuessa mutapelloksi.

+28 ja aivan rikki.

Lunta ja hymyilyttää. Vitsi mikä vitsi.

Kuitenkin, hyvällä, tai edes lämpimällä säällä Miguel's Pizzan leirintäalue on halvalla eläville kiipeilijöille melkoinen paratiisi. Leirintä maksaa 3$ yöltä per naama, nurmikentät ovat isoja ja alueella on kokkailua varten isot katokset pöytineen. Yksinäinen susikin löytää täältä varmasti kiipeilyseuraa ja paikallisiin tutustuminen on todella helppoa. Jenkit ovat todella kohteliaita ja ystävällisiä. Osittain tämä on varmasti tapa- ja kulttuuriasia, mutta ainakin kiipeilijöiden keskuudessa se on tuntunut vilpittömältä (ravintoloissa usein teennäiseltä). Sadepäivän voi viettää kellarissa dataillen tai kokkauskatoksen lämmitetyssä yläkerrassa joogaten ja lautapelejä pelaten. Laiskimmille Miguels myy tietysti pitsaa ja muuta evästä.

Sadepäivänä voi paeta katokseen.

Hyvällä säällä kelpaa kuivatella vaikka pyykkiä.

Entäs ne huonot puolet? No, lämmin suihku maksaa erikseen dollarin neljä minuuttia eivätkä suihkutilat ole lämmitettyjä. Perjantain ja lauantain välisinä öinä nurmikentille nousee tyhjästä telttoja kuin sieniä sateella. Viime lauantai-iltana alue muistuttikin enemmän festarialuetta. Eikä siinä mitään, the more the merrier, mutta ihmismassan lisääntyessä pullonkaulaksi muodostuu täysin alimitoitetut vessa- ja tiskausfasiliteetit. Ja mikä pahinta, kyseinen alue/kunta/mikälie on "dry county". Täällä siis ei myydä lainkaan alkoholia, eikä sitä saa myöskään nauttia avoimesti julkisilla paikoilla. Mutta ei hätää, kolmen mailin päässä viereisessä kunnassa sijaitsee "beer trailer", jonka edessä komeilee "climber's welcome!" -kyltti. Jopa kiipeilytopo opastaa pelipaikoillle. Lähimmistä pikkukylistä tai hieman isommasta kaupungista, Lexingtonista, voi hakea palautusjuomat vielä halvemmalla. Leirinnässä niitä voi nauttia, kunhan pysyy poissa pitserian terassialueelta.

Toiset syö pitsaa ja toiset..

Jos pitäisi suositella aloittelevalle ulkokiipeilijälle paikkaa, olisi se varmasti RRG. Kiipeily on todella oterikasta niin käsi- kuin jalkaotteiden suhteen. Lähes kaikki kehitetyt seinät ovat päällekaatuvia, joka tekee usein putoamisestakin miellyttävämpää. Kiipeily on todella sporttista, mikä saa forkut tukkeutumaan ja olkapäät väsymään. On täällä toki oikeita släbejäkin, vaikka usein sillä viitataankin vain 5-astetta päällekaatuvaan seinään. Jo 6a/5.10 tasolla löytää erittäin laadukasta otekiipeilyä. Kannattaa kuitenkin ottaa pitkä, vähintään nelimetrinen, klippitikku matkaan. Kräkillä on usein kyllä muitakin, joten tikun lainaaminen varmasti onnistuu. Ensimmäiset pultit ovat varsin korkealla ja reitin kruksi saattaa hyvinkin olla ensimetreillä. Lisäksi hiekkakivi on paikoittain todella murenevaa. Kiipeilijöiden alla ei myöskään kannata turhaan liikkua ja kypärän käyttö maassa ollessa olisi suositeltavaa. Jo muutamia läheltäpiti-murikoita on koettu ja nähty. Alueen kiipeilyt on tällä hetkellä kolmessa eri kirjassa: Red River Gorge South, Red River Gorge North ja Miller Fork. Viimeisin on uusimpia kehitettyjä alueita. RRG South kattaa eteläosan kiipeilyalueet RRG North vastaavasti pohjoiset alueet. Sporttikiipeilijälle South on ehdoton ostos, ja trädikiipeilijälle vastaavasti North. Topojen lisänä voi käyttää Mountain Project ja Red River Climbing -appeja, jos ei kaikkia kolmea kirjaa halua ostaa.

Trädikilkkeet on meillä toistaiseksi keränneet vain pölyä auton takatilassa, enkä nyt RRG-ensikertalaisena keksi mitään syytä niihin täällä koskeakaan. Paikan sporttikiipeily on vaan niin poikkeuksellisen hyvää. Parin viime viikon aikana olemme molemmat päässeet seinälle hakemaan sitä kuuluisaa pumppua. Kiipeilyjä on jarruttanut toisinaan sää, Emellä hetkittäinen flunssa ja meikäläisellä jatkuvan hänkki- ja kattokiipeilyn alla myötäävät olkapäät. Keho kiittääkin nyt kahden päivän sadeputkesta. Buranakuurin jatkeena ehtii vielä tehdä hieman kehonhuoltoakin: joogaa, kuminauhajumppaa ja venyttelyä.