Blogi ja sen tarkoitus

Vale

Miksi blogi? No, miksi ei.. tätä pohdin kun Ameriikan-matka alkoi lähestyä. Haluaisiko sitä nyt ilmoittaa olemassaolostaan instagram-feeditulvana vai instagram-tarinoina. Ehkä päivittäisin naamakirjaa ahkerasti? Tai kerran viikossa? Miksi ylipäätään on jokin jatkuva tarve lähettää omaa tarinaansa eetteriin? 

Syitä keksin kyllä useammankin, mutta pureudutaanpa ensin eri mahdollisuuksiin. 

Viikottaista facebook-feediä kokeilin meidän ensimmäisellä pakureissulla 2014. Parin lauseen mittaisia päivityspläjäyksiä höystettynä aurinkoisilla kalliokuvilla ja after-climb oluilla. Eli sitä perushuttua, mitä kaikki sinne suoltaa. Taino, ainakin kiipeilijät. Vaihda taustalla oleva kallio ja päällä olevat kiipeilyvermeet hiekkarantaan ja cooleriin niin avot. Jokatapauksessa ne on ne upeimmilta näyttävät hetket, jotka laitetaan jakoon. Kaikille kavereille. Katsokaa, mun elämä on täydellistä! Toivottavasti kaikki aina ymmärtää ettei kenenkään elämä ole täydellistä. Siltikin, olen sitä mieltä, ettei naamakirja ole oikea paikka jaella niitä suru-uutisia. Toki enemmän arkeen liittyvät päivitykset olisivat ihan tervetulleita. 

Paku, kallio, ja olut.

No, edellisellä Kalymnoksen reissulla keväällä 2017 päätin kokeilla Instagramiin viime vuosina pesiytynyttä tarina-toimintoa. Sen tarkoituksena on saada ihmiset kuvaamaan pikaisia otoksia päivittäisestä elämästään, jotka ovat nähtävillä vain seuraavat 24 tuntia. Ahkerimmat somesankarit tuntuvat latailevan päivittäisestä elämästään kertovia videoklippejä tiheämmin kuin tavan taatelintallaaja käy vessassa. Täytyy kuitenkin myöntää, että olen näiden tarinoiden suurkuluttaja. Yksinkertaisesti siitä syystä, että ne tuntuvat edustavan tosielämää paremmin kuin kiillotuslaikka toisessa ja fotari toisessa kädessä vimpan päälle puunatut rantakuvat. Kuvat, joissa sommittelu on vihdoin saattu kohdilleen kun naapurin kissakin suostui hetken pysymään paikoillaan. Tarinafeedin tuottaminen oli ainakin itselleni  varsin miellyttävä tapa näyttää muille minkälaista kiipeily ja oleskelu on Kalymnoksella. Ei tarvinut niin paljon miettiä mitä kuvaa ja mistä kulmasta, ja onko valon määrä hyvä vai ei. Varmasti fiiliskin välittyi paremmin kun oli liikkuvaa kuvaa stillikuvien seassa. Välittyi siis jos niitä joku edes katsoi. Ainoa huono puoli tässä  tarinoinnissa oli se, että kaikki tämä "feedi" on täysin kadonnut. Sitä ei ole enää missään. Eli jälkikäteen et pääse katsomaan ja fiilistelemään mennyttä tarinaa. Instagram-kuvat jäivät tietysti talteen, mutta niitä oli vain muutamia. Tietysti ne parhaat palat siis. 

Kalymnoksen parhaat palat.

Päädyin kuitenkin blogiin tällä kertaa muutamasta syystä.  

1. Matkasta jää itselle kertomus, johon voi olla mukava palata myöhemmin. Tai sitten ei, mutta ainakin on mahdollisuus.  
2. Blogin kirjoittelu kannustaa panostamaan edes hieman valokuvaamiseen. Pidän kyllä valo- ja videokuvaamisesta. Usein on vain liian laiska. Pienellä lisävaivannäöllä ja hyvällä tuurilla käteen jää siis matkakertomuksen lisäksi laadukkaita kuvia, joihin on kiva palata usean vuoden takaa. Pitkään olen järjestelmäkameran hankkimista miettinyt, mutta tällekään reissulle sen hankkimista en ole saanut aikaiseksi.  
3. On varmaan muutama tuttu, jota vastaavanlaisen reissun tekeminen kiinnostaa tulevaisuudessa. Joku voi inspiroitua ja saada vinkkejä. Joidenkin mielestä tämä on varmasti täyttä paskaa. Olkoot, ei ole pakko lukea. 
4. Kerrankos sitä.